Lähihoitajasta lifestyle-yrittäjäksi

Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen väittelivät, kuka onnistuu perustamaan nopeiten menestyvän lifestyle-bisneksen…

Äh, vanha tarina… jonka olet varmaan jo sitä paitsi kuullut? Siis se juttu, jossa ruotsalainen luuli olevansa vahvoilla, mutta suomalainen liittyi Avoimeen Digiylipistoon ja voitti kisan.

Otetaanpa uusi ja ajankohtainen juttu, tällä kertaa kolmesta suomalaisesta.

Lifestyle-yrittäjä Laila, somejulkkis Sonja ja toimistotyöntekijä Tomppa menivät baariin…

Tomppa alkaa avautumaan Sonjalle ja Lailalle arjestaan.

”Herätys soi joka aamu puoli seitsemältä ja mä haluaisin heittää sen piippaavan rakkineen seinään. Mut en mä voi, sillä mä olisin ihan orpo ilman mun puhelinta.

Avaan kaihtimet ja valon määrä ei lisäänny yhtään. On pimeää ja haluaisin vain jatkaa unia. Mutta ei onnistu, kun työpaikalla pitää olla viimeistään kahdeksalta. Masentaa. Noh, onneksi kahvi auttaa ja kuolema kuittaa univelat.

Haluaisin viettää pimeimmät kuukaudet etelän lämmössä, mutta seuraava loma on vasta ensi kesänä. Miksi mä nyt kesällä haluaisin Suomesta lähteä kun kesä on muutenkin niin lyhyt… miksei kesälomaa vois pitää talvella silloin kun sitä eniten tarvitsisi?

Koko päivän tuijotan ruutua ja puhun puhelimessa. Ranteeseen kolottaa, selkää särkee ja maha kasvaa. Töissä pomo vaatii aina vaan enemmän ja tuntuu että hoidan kolmen ihmisen hommat. Ja kiitosta ei kuulu vaikka annan kaikkeni.

Hommia olis enemmän kuin ehtii tehdä, joten oon tehnyt aika paljon ylityötunteja. Töiden jälkeen oo ihan kuitti enkä oo jaksanut harrastaa ihan hirveästi liikuntaa, joten siksi se mahakin kasvaa.

Tuntuu kuin eläisin viikonloppuja ja lomia varten.

Mä katoin Sonja sun Instagram-postauksia ja mietin, että mä haluaisin olla somejulkkis niinkuin sä! Sun elämä näyttää niin upealta ja koti on kuvissa kuin suoraan sisustuslehdestä.

Niin ja sä näytät upealta! Vaikka ei ihmekään kun musta tuntuu että sä käyt joka päivä salilla, syöt raakakakkuja päivälliseksi ja matkustat koko ajan huikeissa paikoissa. Mitä siinä sun uusimmassa postauksessa lukikaan? Ai niin, eikös se ollut ’Keep Calm and Keep Being Awesome’. Mahtavaa. Mäkin haluan olla upea niinkuin sä.

Opettaisitko mua miten mä saan 50 000 seuraajaa niin mun ei tarvis enää käydä töissä ja mä voisin vaan napsia itsestäni kuvia? Mäkin haluan matkustella ja elää kiinnostavaa elämää.”

Sonja kuuntelee Tomppaa vaivaantuneen näköisenä, on hetken hiljaa ja huokaisee sitten syvään.

”Tiedätkö Tomppa, että vaikka mun elämä näyttää upealta ja monesti tuntuukin siltä, niin sä et luultavasti haluais vaihtaa paikkaa mun kanssa. Oikeesti. Somejulkkius (onko se edes sana?) on aika kuluttava ammatti.

Tuntuu että puolet päivästä mietin, mitä uutta mä voisin tänään julkaista. Toisen puolen päivästä sitten otan kuvia, kirjoitan julkaisuihin tekstejä tai vastailen kommentteihin.

Tänään asettelin smoothie-lasia ja raakakakkupalaa varmaan tunnin, että sain aikaiseksi upean kuvan. Siihen yhden kuvan postaukseen meni kaikkineen lähes kaksi tuntia!

Kun mun elämän jakaminen on mun työ, niin mä en oo vapaalla oikeastaan koskaan. Nykyään mä saan silloin tällöin rahaa mainosyhteistöistä, mutta enimmäkseen saan vain ilmaisia tuotteita ja niistäkin pitää maksaa verot.

Eikä hyvältä näyttävän elämän ylläpito ole halpaa… sillä enhän mä voi olla kuvissa aina samat vaatteet päällä. Vaatteisiin ja matkustamiseen menee suurin osa mun rahoista. Oon kuullut, että jotkut tilaa vaatteita nettikaupoista, kuvaa itsensä ne päällä ja palauttaa vaatteet ’käyttämättöminä’. Mut mä en pystyis ikinä tekemään sellaista, oon niin kiltti.

Sitä paitsi ensimmäiseen kolmeen vuoteen en tienannut tällä mitään, joten Tomppa sulla on parasta olla säästöjä jos meinaat lopettaa päivätyöt ja tehdä tästä oikeasti ammatin itsellesi.”

Tompan innostus alkaa silminnähden hiipua, mutta hän ei ole vielä valmis luopumaan uudesta unelmastaan.

”Okei tuo kuulostaa työläämmältä mitä ajattelin, mutta sulla on jotain sellaista mitä rahalla ei voi ostaa. Kymmenet tuhannet ihmiset tykkäävät sinusta! Aina kun sä julkaiset uuden kuvan, se saa tuhansia tykkäyksiä. Pakkohan sen on hivellä itsetuntoa!”

Sonja vilkaisee sivusilmällä puhelimensa näyttöä, joka on täyttynyt erinäisistä ilmoituksista, ja jatkaa.

”Tietysti. Nytkin oon saanut muutaman uuden seuraajan samalla kun puhumme. Hyvältähän se tuntuu. Mutta mun seuraajat on tosi aktiivisia ja pelkään, että jos mä lopetan julkaisemisen, niin ne kyllästyy ja lähtee. Rahan tulokin loppuisi siihen.

Viime kesänä mä kyllästyin jatkuvaan postaamiseen ja kokeilin, että mitä tapahtuu jos vaan tiputan hanskat. Lähdin vanhempieni ja sisarusteni kanssa mökille, olin pari viikkoa julkaisematta mitään, enkä käynyt somessa.

Kun palasin linjoille, niin olin saanut varmaan sata yksityisviestiä että oonko kunnossa (vai kuollut) ja olin menettänyt 5 prosenttia mun seuraajista.

Somessa uutuus on vaatimus ja mun seuraajat tykkäävät minusta, koska he tietävät, että aina kun heillä on omassa elämässään tylsää, he voivat avata Instagram-tilini ja elää hetken mukana minun elämässäni.”

Tomppa virnistää ja laukaisee: ”Tuntuu, että aika monella sun seuraajalla on tylsä elämä!”

Sonja repeää hersyvään nauruun ja hihittää:

”Sepä se! Oon monesti miettinyt, että onko mun elämä oikeasti niin kiinnostavaa vai onko mun seuraajilla vain supertylsää. Hah!

Mutta vakavasti puhuen mua itse asiassa pelottaa tää suunta mihin maailma ja varsinkin nuoret ovat menossa. Luin juuri Pennsylvanian yliopistossa tehdystä tutkimuksesta joka todistaa, että mitä pidempään vietämme aikaa sosiaalisessa mediassa, sitä yksinäisemmäksi ja masentuneemmaksi tunnemme itsemme.

Tunnistan tämän itsekin, sillä muistelen niitä viime kesän kahta viikkoa ilman somea edelleen parhaimpina hetkinä vuosiin. Kävin ongella pikkuveljeni kanssa, pelasimme lautapelejä perheen kanssa ja lämmitimme puusaunan joka päivä.”

”Kuulostaa hyvältä kahdelta viikolta”, Laila tokaisee lempeästi pöydän toiselta puolen.

”No, se minusta. Minun kuulumisiani voitte lukea aina halutessanne somesta”, Sonja virnistää ja kääntyy Lailan puoleen.

”Mitä sinulle kuuluu Laila? Emme ole nähneet varmaan pariin vuoteen, mitä sinä puuhailet nykyään?”

Laila siemaisee viimeisen hörpyn karpalomehustaan, pyörittelee jääpaloja lasin pohjalla ja vastaa iloisesti: ”voisi kai sanoa, että olen lifestyle-yrittäjä”.

Sonja ja Tomppa näyttävät yllättyneiltä, sillä tämä ei ollut se vastaus jota he odottivat. ”Sä et ole siis enää lähihoitaja?”, Tomppa kysyy ihmetellen. ”Mitä se sitten tarkoittaa, että sä oot lifestyle-yrittäjä?”, hän jatkaa.

Laila laskee lasin pöydälle ja harkitsee sanojaan tovin ennen kuin vastaa. ”Pari vuotta sitten mä koin, että lähihoitajan hommat eivät olleet enää mua varten. Mä koin sen työn kyllä ihan merkitykselliseksi, mutta se ei vaan tuntunut enää omalta.

Mä olin tehnyt sitä tosi pitkään ja tuntui, että mä en päässyt hyödyntämään siinä kuin murto-osan mun potentiaalista.”

”No sullahan oli asiat paremmin kuin mulla, sillä mä en koe mun työtä mitenkään merkitykselliseksi”, sanoo Tomppa kuivasti, ”tai no firmalle se on ehkä joo merkityksellistä, mutta ei mulle itselleni. Paitsi että siitä saa rahaa.”

”Kolme vuotta sitten mä vedin jumppia läheisessä liikuntakeskuksessa”, Lailaa jatkaa. ”Mun tunnit oli aina täynnä ja ihmiset tuli kehumaan mun tapaa ohjata tunnin jälkeen. Oli lisäksi kivaa tienata rahaa asiasta, jota tykkäsi tehdä ja jonka avulla pystyi itse kunnossa. Mutta ei siitä hommasta olis ollut kokopäiväiseksi työksi.

Mun kaveri oli tehnyt menestyvän verkkokurssin jo oli jo melko menestyvä lifestyle-yrittäjä…”

”Kerro nyt jo mikä se sellainen ’lifestyle-yrittäjä’ oikein on”, Tomppa keskeyttää malttamattomana.

Laila hymyilee salaperäisesti ja alkaa kertomaan:

”Ehkä sen voisi lyhyiten kuvata niin, että monesti yrittäjä rakentaa elämänsä yritystoimintansa ympärille. Lifestyle-yrittäjä puolestaan suunnittelee yritystoimintansa elämänsä ja kiinnostuksen kohteidensa ympärille, eikä toisinpäin.”

”Välillä tuntuu, että tämä somejulkisuus määrittää ihan liikaa mun elämää, eli enkö mä olekaan lifestyle-yrittäjä?”, Sonja kysyy. ”Kun mun elämä on rakentunut mun työn ympärille kun sitä tarkemmin mietin, vaikka aluksi se oli toisinpäin, siis silloin kun somen päivittäminen oli vain harrastus.”

”Riippuu varmaan, että tykkäätkö sä sun elämästä tuollaisena vai haluaisitko siihen jotain muutosta?”, Laila kysyy.

”Välillä tykkään ja välillä en, mutta mä en haluais olla ihan näin kakskytneljä seitsemän kiinni tässä työssä. Mun työ on muuten tosi kivaa, mutta haluaisin enemmän vapautta… niin ja paljon enemmän rahaa.”, Sonja tunnustaa.

”Ehkä lifestyle-yrittäminen digituotteiden avulla vois olla sun juttusi”, Laila ehdottaa. ”Tää mun kaveri joka oli tehnyt menestyvän verkkokurssin, suositteli mulle oman verkkokurssin tekemistä kun kuuli että mä tykkään ohjata jumppatunteja. Hän kertoi seuranneensa semmosta Digivallakumous-verkkosivustoa ja käynnistäneensä verkkokurssibisneksensä heidän opeilla.”

”Minäkin olen heidän postituslistalla ja oon välillä lukenut niitä artikkeleita, ne on aika innostavia!”, Tomppa toteaa ylpeänä siitä, että hänkin kuuluu sisäpiiriin.

”Mä liityin yhteen heidän maksulliseen valmennukseen”, Laila paljastaa, ”ja nyt mulla on itselläni aika hyvin menestyvä verkkokurssi oman kehon painolla tehtäviin jumppaliikkeisiin.

Mä oon myynyt sitä vuoden aikana jo yli 2000 kappaletta ja saan jatkuvasti palautetta oppilailta, miten heidän elämä on muuttunut paremmaksi muillakin osa-aluilla kuin vain fyysisesti! Mä oon itse asiassa elämänmuutosbisneksessä”, Laila kertoo silmät säteillen.

”2000 kappaletta! Paljonko se kurssi maksaa?”, Tomppa kysyy epäuskoisena.

”37 euroa”, Laila paljastaa. ”Ja itse asiassa mä oon jo ennakkomyynyt jatkokurssin pilottiryhmän, jota meni kaupaksi noin 700 kappaletta. Se maksaa 39 euroa. Enää pitäis tehdä se kurssi”, Laila virnistää.

Tomppa kaivaa puhelimen laskimen esiin ja huudahtaa:

”Ootko sä tienannut yli sata tonnia viimeisen vuoden aikana??? Ihan älyöntä!”

”En oo”, Laila toppuuttelee. ”Noi on alvillisia hintoja, mistä pitää maksaa alvit ensin verottajalle. Vaikka verkkokurssin pyörittäminen ei itsessään maksa kuukausitasolla kuin hyvän ravintolaillallisen verran juomineen, niin kyllä mulla on mennyt rahaa valmentautumiseen ja Facebook-mainoksiin myös aika paljon.

Sen Digivallankumouksen valmennuksen lisäksi mä opiskelen parhaillaan personal traineriksi ja koska mä aloitin täysin tyhjästä ilman asiakkaita, niin mä oon käyttänyt asiakkaiden hankkimiseen pääasiassa Facebook-mainoksia ja maksanut Facebookille jo reilun viisinumeroisen summan mainoksista. Mutta kyllä mä kaikkien kulujenkin jälkeen tienaan tällä jo paljon paremmin kuin ennen päivätöissä, ylitöineen”, Laila myhäilee.

”Pitäisiköhän minunkin tehdä joku verkkokurssi”, Sonja aprikoi. ”Oon mä sitä välillä miettinytkin, mutta kun tiedä mistä aloittaa ja en mä tiedä, että selviänkö mä kaiken sen tekniikan kanssa. Kuvia mä osaan tehdä, mutta videoeditointikin tuntuu vähän monimutkaiselta. Siksi en oo tehnyt juurikaan videoita, vaikka mun yleisö kinuaa niitä jatkuvasti.”

”Sun kannattais todellakin tehdä verkkokurssi, sullahan on valmiina ihan jäätävä yleisö mille myydä!”, Laila syttyy.

”Mieti nyt, miksi sun kanssa halutaan tehdä niitä kaupallisia yhteistyöjuttuja. Sulla on valtava yleisö, joka tykkää sinusta ja luottaa sinuun. Sulla on auktoriteettia. Kun sä suosittet jotain sun yleisölle, se on paljon tehokkaampi kuin joku tv-mainos.

Kun sä paketoit sun osaamisen ja vinkit digitaaliseksi tuotteeksi, niin sun ei tarvi enää myydä sun aikaasi. Sen sijaan sä voit myydä sun omia tuotteita sun omalle yleisölle!”

”Jaa tuotteita, oikein monikossa”, Sonja naurahtaa. ”Kun nyt ensin keksisin että mistä mun kannattaisi tehdä edes se ensimmäinen!”

”Sun sisällä on varmasti paljon hyviä ideoita digituotteisiin”, Laila rohkaisee. Itse asiassa mä luin just Digivallankumouksen artikkelin, jossa paljastettiin 8 tapaa miten voi löytää loistavan idean ensimmäiselle digituotteelle. Mä lähetän sulle siihen linkin Whatsappilla.”

”Kiitos paljon, mä kyllä luen sen”, Sonja lupaa. ”Mutta mä en edelleenkään tiedä, että selviänkö mä kaikesta siitä tekniikasta”.

”Äh, tekniikka on niin helppoa, että siitä ei kannata ottaa paineita”, Laila huikkaa heilauttaen kättään. ”Verkkokurssin tekeminen teknisesti on helpompaa kuin dokumentin kirjoittaminen Wordilla. Sen sijaan kurssin myyminen, siis ostohalut herättävä tapa kertoa asioista, on yllättävän haastavaa ja se on ollut ehkä vaikeinta oppia. Onneksi olen saanut siihenkin erinomaista valmennusta.”

”Miltä sun arki sitten näyttää?”, Tomppa kysyy kiinnostuneena. ”Voisinkohan minäkin tehdä verkkokurssin ja ryhtyä lifestyle-yrittäjäksi?”

”Se mitä kuvasit Tomppa tuossa aiemmin herätyskelloon heräämisestä aikaisin joka aamu, no… sitä mun ei enää tarvi tehdä”, Laila toteaa tyytyväisenä.

”Mä herään luonnollisesti kahdeksan tunnin unien jälkeen ilman kelloa. Onneksi Kasimir, mun poika siis, nukkuu yöt sikeästi jo omassa huoneessaan.

Alkuun oli tietysti paljon opittavaa ja aikaa meni paljon kun tutustuin eri asioihin, rakensin ensimmäisen tuotteeni ja opettelin myymään sitä. Silloin rakensin näitä digibisneksiä myös illalla.

Nyt mä oon tehnyt töitä ehkä semmoiset viisi tuntia päivässä. Kun mieheni lähtee aamulla töihin ja vie samalla kyydillä lapsen päiväkotiin, lähden yleensä kahvilaan, missä istun vihkon kanssa tunnin tai pari, päättäen että mikä on oleellista tänään.

Mietin, että minkä yhden asian voin tehdä tänään, jolla on oikeasti merkitystä mun liiketoiminnalle. Se saattaa olla vaikkapa viestin kirjoittaminen mun sähköpostilistalle, digituotteen konseptointi tai uuden mainoskampanjan ideointi.

Mä sain itse asiassa idean mun nykyiseen verkkokurssibisnekseen kahvilassa luettuani erään Digivallankumouksen artikkelin.

Mä piirsin suunnitelman klassisesti huulipunalla lautasliinalle ja toteutin sellaisenaan – niin yksinkertainen tää mun bisnes on. Korkealla tasolla se koostuu vain verkkokurssista, myyntisivusta, sähköpostilistasta ja Facebook-mainoskampanjoista. Siinäpä se.

Oleellista ei ole tehdä paljon eri juttuja, vaan ottaa strategisesti merkittäviä askelia, jotka vie liiketoimintaani kohti minun sille asettamia tavoitteita. Sori nyt mä harhauduin aiheesta ja alan sitäpaitsi kuulostamaan mun nettibisnesvalmentajalta kun innostun”, Laila toteaa huvittuneesti.

“Hyvin on opit menneet ainakin perille”, Tomppa tokaisee väliin.

Laila jatkaa: “Sitten syön lounaan ja käyn kuntosalilla tekemässä oman treenini keskellä päivää, kun siellä on vielä rauhallista. Sen jälkeen suuntaan kotitoimistolle ja teen pari-kolme tuntia niitä asioita, joita aamulla suunnittelin. Sitten mies ja lapsi tulevatkin kotiin ja illalla me vietetään ihan normaalia perhearkea.

Eli ei mun arki lifestyle-yrittäjänä näytä niin mielenkiintoiselta kuin miltä vaikkapa Sonjan arki vaikuttaa, mutta mä rakastan tätä vapautta.

Kukaan ei estä mua pitämästä lomaa tai ottamasta vapaapäivää silloin kun haluan.

Kesällä me asuttiin kolme kuukautta mökillä. Mies teki pääasiassa etätöitä ja ajoi välillä kaupunkiin palavereihin. Mun työt ei ole millään tavalla aikaan tai paikkaan sidottuja, joten on sinänsä sama mistä mä niitä teen. Tarvitsen vaan sähköä tietokoneelle ja mobiilinetin”.

”Ohjaatko sä enää itse jumppia”, Sonjaa kiinnostaa, ”kun sä niin tykkäsit siitä?”

”En mä oo enää ohjannut niitä äitiysloman jälkeen. Tai siis ohjaanhan mä kotijumppaa nykyään yli 2000 ihmiselle videolla, verkkokurssieni kautta. Itse asiassa ohjaan paljon isommalle porukalle kuin koskaan aiemmin!”, Laila toteaa itsekin hämmästyneenä.

”Kuulostaa mahtavalta! Nyt mä sen päätin – minustakin tulee lifestyle-yrittäjä!”, Tomppa hihkuu innostuneesti. ”Kylläpä aika menee nopeasti. Mun pitää tästä alkaa lähtemään, vaikka en millään malttaisi.

Voisinko mä palkata Laila sinut digibisnes-mentorikseni, että auttaisit minut alkuun digibisnesten kanssa? Minulla on itse asiassa yksi idea, jota oon pyöritellyt…”

”Voidaan me toki tavata”, Laila myöntyy, ”mutta mulla on parempi idea sille miten pääset eteenpäin vauhdilla, eikä se maksa sinulle mitään. Digivallankumous on avannut juuri ovet maksuttomaan Avoin Digiyliopisto -koulutukseen, joka koostuu artikkeleista, webinaareista ja videokoulutuksista.”

”Totta, mä taisinkin saada kutsun siihen siellä Digivallankumouksen sisäpiirissä”, Tomppa muistelee. ”Mikäli oikein muistan, niin he lupasivat, että vuoden aikana olisi mahdollista oppia kaikki tarvittavat taidot menestyvän lifestyle-yrityksen perustamiseen ja pyörittämiseen. Mä en ihan purematta sitä kuitenkaan uskonut.”

”Kannattais uskoa, sillä nyt sun silmien edessä on siitä ihan ihkaelävä esimerkki”, Laila nauraa osoittaen etusormellaan itseään.

”Mahtavaa. Kiitos kun muistutit, mä liitynkin heti sinne Avoimeen Digiyliopistoon!”, Tomppa kiittelee ja kietoo kaulahuivin kaksin kerroin kaulaansa. ”Odota vaan, pian me ollaan jo kollegoja”, Tomppa lohkaisee hymyillen poikamaisesti.

Tomppa halaa kumpaakin naista ja rientää ovesta ulos kevein askelin ja leveä hymy kasvoillaan. Vihdoin hän tietää, mikä hänestä tulee isona.

Petri Hiissa

Olen internet-liiketoimintavalmentaja ja autan asiantuntijoita rakentamaan menestyvää liiketoimintaa verkossa. Nettikurssit, verkkovideot ja skaalautuvat liiketoimintamallit ovat erityisen lähellä sydäntäni. Jos koet, että voin auttaa sinua, niin lähetä minulle sähköpostia osoitteeseen petri@digivallankumous.fi

Kommentoi artikkelia